Syksyn 2018 lehdessä ihmettelin, miksi kasvu ja kannattavuus eivät kulje käsi kädessä. Samaa ilmiötä olen edelleen ihmetellyt ja kummastellut. Viisaammat alan asiantuntijat (kiitos teille) nostivat keskusteluissa esille panoshintojen kasvun.
Panoshinnat eivät kasva ymmärtääkseni jokaisella sektorilla, mutta esim. talotekniikan osalta kasvu on ollut hämmästyttävän kova. Muun muassa CPR:n (rakennustuoteasetus) mukanaan tuomat uudet paloturvallisuusvaateet ovat nostaneet sisäasennuskaapeleiden hintoja merkittävästi. Lisäksi herää kysymys, nostaako myös talotekniikkasektorin voimakas ketjuuntuminen hintatasoa?
Monella rakentamisen alasektorilla hintojen nousu on ollut maltillista tai hinnat eivät ole nousseet juuri lainkaan. Talonrakentamisessa alalle tulo ei vaadi pääomia, kielitaitoa, lupia tms. Alalle on helppo tulla myös rajojen takaa ja kilpailu pitää hinnat alhaalla. Jopa liian alhaalla – kannattavuus on kipukynnyksellä vuodesta toiseen. Talotekniikan puolella asentajilta vaaditaan sopiva koulutus, nykytekniikan tuntemus, kuvien lukutaitoa ja myös suomen kielen taito on usein välttämättömyys. Alalle tulon esteet ovat korkeammat uusille yrityksille.
Jos samanaikaisesti rakentamisen tuottavuuden kasvu on toimialavertailuissa alhaisella tasolla, ei nousevia panoshintoja ole saatu kompensoitua tehokkuudella.
Kokonaisurakan hintoihin nousevat panoshinnat siirtyvät viiveellä: osittain markkinahinnoista johtuen, mutta osittain laskenta- ja seurantajärjestelmien rakenteiden vuoksi.
Jos kustannuslaskennan hinnoittelu perustuu muistinvaraisiin suoritehintoihin tai vaikkapa €/m2 -hinnat ovat Excelissä, korjautuvat ne pitkällä viiveellä. Ja vaikka käytössä olisi yleinen panosrekisteri, jota päivitetään keskiarvohintatasolla kerran vuodessa, ollaan edelleen pahasti myöhässä. Ja tässä tilanteessa alihankkijoiden tuntitöinä tekemät aliurakat ovat aivan yhtä petollisia.
Kun vielä usein rehellisyyden nimissä puhutaan jälkilaskennasta, ongelmat edelleen pitkittyvät. Pitkällä viiveellä huomataan, että turpaanhan tässä tuli.
Silti jotkut pärjäävät jopa poikkeuksellisen hyvin. Tuottavuutta kehitetään työmailla, vanha sukupolvi siirtää osaamistaan nuoremmille, urakan kustannukset sidotaan varhaisessa vaiheessa ja seuranta on ajan tasalla – ja saatuja tietoja hyödynnetään. Hankinnoissa, myös tukkuostoissa, hintoja vertaillaan ja vaihtoehtoja haetaan. Kilpailu tuskin helpottaa, enkä oikein usko, että markkinoilta saa nykyistä parempaa katetta lähitulevaisuudessa. Työvälineet kuntoon ja olkaa tarkkana!
Ilkka Uusi-Maahi
toimialajohtaja