Olemme Admicom-konsernissa perehtyneet aiheeseen ja tulemme jatkossa käymään läpi rakennuslain teemoja auttaaksemme yrityksiä hahmottamaan lain tuomat muutokset ja varautumaan niihin. Tällä kertaa asiantuntijamme Kimmo Pere keskittyy lain tuomaan alan digitalisaatioon ja uusiin mallinnusvaatimuksiin. Henrik Hassinen puolestaan syventyy ilmastoselvitykseen ja päästöjen laskentaan.

RAKENNUSLAKI JA DIGITALISAATIO

Mihin rakenusyritysten tulee varautua?

Käsitellään ensin uuden lain tuomaa digitalisaatiota ja eritoten uusia mallinnusvaatimuksia sekä näiden synnyttämää uudenlaisen osaamisen kysynnän nousua.

Rakennuslaki (todella pienessä) pähkinänkuoressa

Tätä yli 400 sivun pakettia ei käytännössä pysty tiivistämään, mutta kyseessä on konkreettinen kannanotto suomalaisen rakentamisen vastuullisuuteen, laatuun ja kestävän kehityksen toteuttamiseen. Rakennuslain tavoitteena on pienentää rakentamisen ja asumisen hiilijalanjälkeä sekä pidentää rakennusten elinikää.

Rakennuksen vähähiilisyys tulee lain puitteissa raportoida jo ennen rakentamisen aloitusta, ja tämä tulee olemaan vaatimus rakennusluvan saamiselle. Selvitysvelvollisuus tulee lisäksi koskemaan laajamittaisesti korjattavia rakennuksia. Tahtotilana on pitkällä aikavälillä laskea rakentamisen kustannuksia ja tehdä raportointiin liittyvän hiilijalanjäljen ja -kädenjäljen arvioinnista riittävän yksinkertaista ja selkeää, sekä varmistaa arvioinnin luotettavuus ja yhdenmukaisuus.

Kimmo Pere on kävelevä rakennusalan tietopankki, jolta löytyy asiantuntemusta niin digitalisaatioon kuin tietomallintamiseen. Pere työskentelee Tocomanin BIM3-tuotepäällikkönä Admicomin projektinhallintaratkaisuiden parissa.

Laki tulee voimaan vuonna 2025. Kolmen vuoden siirtymäajan aikana rakennusalan yritykset joutuvat muuttamaan totuttuja toiminta- ja suunnittelutapojaan.

Muutokset vaativat yrityksiltä uudenlaista osaamista ja uusien työkalujen hankkimista muun muassa tietomallintamiseen ja laskentaan. Myös rakentamisen vastuut tulevat muuttumaan, sillä rakentamisen päävastuu siirtyy rakentajalle.

Rakennuslain tuomat muutokset ovat pääasiassa erittäin positiivisia ja on erittäin tervetullutta, että tarkennamme Suomessa rakentamisen laatuun ja vastuihin liittyviä osa-alueita. Lakiin tulisi tutustua ajoissa, jotta rakennuslupien saaminen ei hankaloidu. Kyseessä on suuri kokonaisuus, jonka haltuunotto ei ole kevyt tehtävä. Ne yritykset, jotka ottavat lain ajoissa huomioon toiminnassaan, ovat askeleen edellä muita.

Minkälaista osaamista ja työkaluja jatkossa tarvitaan?

Rakennusalan digitalisaatio on ikään kuin rakennuslain sivutuote. Raportointivaatimukset ja informaation digitaalinen muoto vaativat uudenlaisia ratkaisuja sekä uutta osaamista. Jos osaamista ja työkaluja ei osata etsiä ennen lain voimaantuloa, voi rakennuslupaprosessissa tulla eteen yllätyksiä, ja lupa ei heti heltiäkään. Alussa haaste voi myös olla vähäinen tietoisuus laista ja sen vaatimuksista. Epäselvyyksiä saattaa syntyä esimerkiksi tilanteissa, joissa tilaaja ei osaa pyytää ja rakentaja ei ole tietoinen uusista vaatimuksista.

Tietomallinnus

Omia mallistojaan suunnittelevien ja toteuttavien rakentajien tulee lain voimaantulon jälkeen mallintaa kaikki rakennukset IFC-mallina digitaalisesti. Jos kyseessä on 1–2 asunnon rakennus, tulee laajoissa korjausurakoissa ja uudisrakentamishankkeissa tuottaa aina arkkitehtimalli.

Esimerkiksi, jos kyseessä on LVI-remontti omakotitaloon, tulee rakentaja tarvitsemaan LVI-suunnitelman sekä mahdollisesti myös mallin. Tämä on suuri muutos aikaisempaan.

Jos olet siis omakotitalon rakentaja, niin kyllä, sinun tulee mallintaa rakennus.

Kuka mallintaa ja miten?

Nykypäivänä joka kohteessa on joko arkkitehti tai suunnittelija. He pystyvät mallintamaan rakennuksen, mutta tulevaisuudessa pelkkä 3D-malli ei itsessään riitä. Jatkossa mallin tulee sisältää parametrejä, jolloin kyseessä on tietomalli. Tämä tarkoittaa, että mallissa on informaatiota, jonka perusteella tulee pystyä hallinnoida rakennuksen elinkaarta aina suunnittelusta toteutukseen ja purkuun saakka.

Rakennuslupa ei heltiä ilman IFC-mallia.

Informaation tulee olla syötetty malliin oikein, jotta automaattiset rakennusluvan tarkastustyökalut pystyvät tarkastamaan mallin. Vastuu malliin syötettyjen tietojen oikeudellisuudesta valuu suunnittelijalle. Hän on siis vastuussa ja hänen tulee pystyä tarkastamaan, että malli vastaa täysin sitä, mitä tullaan rakentamaan.

Informaation määrä mallissa kasvaa, mutta tämä on tarpeellista. Rakentamisen laatu varmasti paranee, kun saamme enemmän ja parempaa tietoa. Tietomallista tulee löytyä:

• järjestelmätiedot (esim. LVI-järjestelmäinformaatiota; lämmitysjärjestelmän valmistaja ja mitä laitteita on välissä)
• materiaalien elinkaaritietoa, käyttöikä ja uudelleenkäytettävyys
• tietoa purkujätteistä jo suunnitteluvaiheessa
• tiloista ei ole laissa vielä suoraan mainittu, mutta ilmeisesti rakennuskuvassa tulee olla tilojen perus-/laajuustiedot, käyttötarkoitukset sekä tilaluettelot (paloviranomaiset haluavat esim. selvityksen siitä, kuinka paljon tiloissa on palavaa materiaalia)

Tämän lisäksi tulee toimittaa materiaaliluettelo, josta käy ilmi kuutiotilavuudet (niitä ei mainita laissa, mutta ilman kuutioita ja mittatietoja, emme pysty laskemaan CO2-päästöjä) sekä tieto CO2-päästöjen määrästä (tässä hyödynnetään valtion omaa CO2-datakantaa ja tietoja joudutaan myös täydentämään virallisella EU:n päästötodistuksella).

Näiden lisäksi tietomalliin tulee olla mahdollista myös jälkikäteen lisätä informaatiota. Työmaalle mentäessä tulisi pystyä lisäämään tietoa malliin rakennuksen eri elinkaaren vaiheissa – tätä kutsutaan ns. digitaaliseksi kaksoseksi. Eli jos työmaalla halutaan vaihtaa esim. materiaaleja, tulee nämä muutokset pystyä kirjaamaan malliin.

Vastuut muuttuvat

Rakennuslaki tulee keskittämään rakentamisen vastuuta aliurakoitsijoilta rakentajalle. Jos projektissa jokin asia ei toimi, pääurakoitsijalla on vastuu puuttua tähän. Esimerkiksi mallintamisen suhteen arkkitehti tai suunnittelija ovat oikeat henkilöt mallin tuottamiseen sekä tiedon syöttämiseen. Loppujen lopuksi päävastuullinen rakennuttaja on tästä vastuussa, joten palvelu tullaan todennäköisesti tilaamaan ulkopuoliselta taholta.

Vasta lain tultua voimaan, ymmärrämme paremmin minkälaisia ohjelmistoja ja ratkaisuja rakennusala tarvitsee. Selvää on, että yritystä läpi rakentamisen elinkaaren palvelevien ohjelmistoratkaisuiden kysyntä tulee nousemaan. Muuttuneisiin tarpeisiin vastaavat myös ohjelmistot, joissa tiedon syöttö ja siirto paikasta toiseen on helppoa, ja jotka palvelevat viranomaisilmoitusten tekemisessä.

Kuinka laki vaikuttaa rakentamisen hintalappuun?

Rakennuslain tuomat vaatimukset tulevat nostamaan rakentamisen kustannuksia. Tämä tulee heijastumaan niin yrityksissä, kotitalouksissa, kuntatalouksissa kuin valtion taloudessa. Vaikka rakentamisen hintalappu nousee muutosten alkuvaiheessa enemmän, saatamme pitkällä aikavälillä nähdä kustannusten laskevan. Tätä ei kuitenkaan nykyhetkessä voi täysin ennustaa.

Vuosien päästä saatamme nähdä esim. halvemmilla koroilla myönnettyjä ”vihreitä asuntolainoja” tilanteissa, joissa rakentaminen on tehty vastuullisesti CO2-päästöjä silmällä pitäen.

Toki vastuullinen rakentaminen vie myös enemmän aikaa, kun suunnittelu, rakentaminen ja huolto tehdään huolellisemmin. Mitä kauemmaksi pääsemme kertakäyttötaloudesta, sitä alhaisemmaksi rakentamisen kustannukset tulevat.

Nykyinen korjausvelkamme on miljardeja, mikä heijastaa tämänhetkistä rakentamisen tilaa. Joten mitä pidempi elinkaari rakennukselle saadaan, sitä alhaisemmat sen kokonaiskustannukset ovat.

Voimmeko ottaa mallia ulkomailta?

Monessa maassa rakennusala on hyödyntänyt rakennuslain tyyppisiä pykäliä jo pidempään. Suomessa rakentamisen prosessi ja vastuut eroavat esimerkiksi keskieurooppalaisesta tavasta, sillä arkkitehdillä on päävastuu hankkeesta aina luovutukseen ja ylläpitoon saakka. Arkkitehti vastaa muun muassa rakentamisesta, rakennesuunnittelusta sekä LVI-suunnittelusta. Suomessa arkkitehdin vastuu päättyy jo aikaisemmassa vaiheessa.

Kun vastuu keskitetään, on rakennusprosessin osapuolten helpompi löytää apua ja kysyä selvennystä.

Suomessa kuvio ei ole ollut yhtä selkeä, ja tästä syystä haasteena voi alussa olla kysymykset vastuista: Kuka syöttää tiedot malliin? Kuka vastaa virheistä? Kuka maksaa? Sopimukset tulee siis jatkossa laatia niin, että vastuulliset henkilöt on selkeästi nimetty eri osa-alueille.

Mitä nyt kannattaa tehdä?

Jos laki ei ole itselle vielä tuttu, niin kannattaa lähteä tutustumaan. Jos jotkin osa-alueet ovat täysin uusia, hanki näihin koulutusta.

Tietomallinnukseen löytyy myös monia palvelu- ja koulutustarjoajia. Muun muassa me Admicom-konsernissa autamme mielellämme näiden haasteiden taklaamisessa.

Kun ja jos rakennuslaki alkaa tuntua selkeältä, tee suunnitelma siitä, miten lähdet tekemään töitä vaatimusten mukaisesti; millä työkaluilla ja millaisella prosessilla mennään. Kannattaa siis toimia nyt, jotta olet valmiina lain tullessa voimaan!

RAKENNUSLAKI JA ILMASTOSELVITYS

Mitä ilmastoselvitys tarkoittaa rakennusyrityksille?

Uuden rakennuslain myötä ilmastoselvityksen toimittamisesta tulee edellytys rakennusluvan saamiselle. Pureudutaan nyt siihen, mitä ilmastoselvityksestä olisi hyvä tietää tässä vaiheessa.

Mitä ilmastoselvityksen tulee sisältää?

Ilmastoselvitykseen tullaan erittelemään erikseen sekä rakennuksen, että rakennusalueen päästöt ja päästövähennykset (yksikkönä kg CO2e/m2/a, jossa CO2e = hiilidioksidiekvivalentti). Nämä päästöt ja päästövähennykset jakautuvat karkeasti kolmeen aikajaksoon:

• Rakentamisen aikaiset päästöt ja hiilinielut rakennustuotteiden valmistuksen, kuljetusten ja asennusten osalta. (Esimerkiksi terästuotteilla on vain päästöjä, mutta puurakentamisessa täytyy huomioida puun hiilinieluna toimiminen. Samoin betonivalujen jälkeinen hiilidioksidin sitoutuminen betoniin tulee huomioida.)
• Käytön aikaiset päästöt ja hiilinielut (energiankulutus ja tuotteiden vaihdot).
• Purkamisesta syntyvät päästöt (purkaminen, jätteiden kuljetus, käsittely ja hävittäminen).

Varsinaisista raja-arvoista ei ole vielä tehty päätöksiä, mutta hyvä veikkaus hallituksen ja EU:n ilmastotavoitteiden pohjalta lienee noin puolet nykyisen tason päästöistä. Yhden saksalaisen tutkimuksen mukaan nykypäästöt ovat keskimäärin 7,3 kgCOe/m2/a, joten raja-arvo tulevaisuudessa voisi olla luokkaa 3,7 kgCO2e/m2/a.

Alkuvaiheessa raja-arvon ylityksellä tai alituksella ei välttämättä ole merkitystä. Pidemmällä aikavälillä raja-arvojen alitusta voidaan ehkä tehdä houkuttelevammaksi esimerkiksi rakennusoikeuden lisäämisellä tai verohelpotuksilla.

Mistä päästötiedot saadaan?

Osa edellä mainituista päästö- ja päästövähennysarvioista saadaan suoraan ympäristöministeriön toimittamista taulukoista. Esimerkiksi kuljetusten päästöt, sekä työmaan operoinnin päästöt voidaan arvioida joko ympäristöministeriön taulukkoarvoilla, tai haluttaessa tarkemmilla arvoilla (oma arvio lämmityspäästöistä ja kuljetusetäisyyksistä jne).

Mikäli halutaan tarkemmin tiettyjen tuotteiden päästötietoja, pitää tutustua tuotteiden ympäristöselosteisiin, eli Environmental Product Declaration -asiakirjoihin (EPD).

Nämä ovat EN15804:A2-standardin mukaisia selostuksia tuotteiden ilmastovaikutuksista ja niitä ympäristöministeriö suositteleekin ensisijaisesti käytettävän, mikäli tuote on tiedossa. Valtaosalla rakennustuotteista tällainen EPD on. Sähköisiä EPD-tietopankkeja kasaa tällä hetkellä useampikin toimija.

Käytön aikaiset päästöt ovat nykyrakennuksilla suunnilleen samansuuruiset kuin rakentamisen aikaiset päästöt, joten molemmista karsimalla voidaan säästää luontoa. Käytönaikaisiin päästöihin vaikuttavat vahvimmin valittu käyttöenergian muoto (öljy, kaasu, aurinko jne.) ja energiatehokkuus. Käytön aikaisten päästöjen arviointiin löytyykin jo useita hyviä työkaluja, sillä tähän on jo aiemminkin suunnitteluvaiheessa keskitytty.

Päästö- ja kustannuslaskenta voi tuottaa paljon lisätyötä

Todellinen päänvaiva rakennusalan yritykselle voi velvoitteiden myötä olla rakentamisen aikaisten päästöjen arviointi. Laissa ja siihen liittyvissä asetuksissa todetaan, että arvion päästöistä ja päästövähennyksistä tulee perustua “materiaaliselosteeseen”, jonka voidaan tulkita tarkoittavan materiaalien määräluetteloa.

Parhaillaan opintovapaata viettävä Henrik Hassinen työskentelee Admicomin projektinhallintaratkaisuiden asiantuntijana Tocoman-tuoteperheen parissa. Hassinen on perehtynyt uuden rakennuslain vaatimaan ilmastoselvitykseen osana Saksassa suoritettavia maisteriopintojaan.

Useimmille meistä lienee tuttua, ettei rakennuslupavaiheessa tai kustannuslaskentaa tehdessä vielä tiedetä kaikkia materiaaleja sadan prosentin varmuudella, jolloin rakennuslupaa hakiessa päästöarvio täytyy tehdä oletetuilla tai geneerisillä tiedoilla. Usein kustannusarviota ei myöskään laadita panostasoisesti, vaan suoritteiden, rakenteiden tai kokonaisten urakoiden hinnat ovat aliurakoitsijan ilmoittamia kokonais- tai yksikköhintoja.

Rakennuslaki ja siihen liittyvät asetukset velvoittavatkin käytännössä päästölaskennan ja sitä myöten kustannuslaskennan laskettavaksi panostasolla.

Materiaaliselosteeseen tulee nimittäin eritellä hankkeen materiaalit rakennusosittain, materiaalityypeittäin, sekä materiaalien alkuperien mukaan.
Ilmastoselvitys tulee myös tehdä uudelleen rakennushankkeen päätteeksi, mikäli materiaaliseloste on hankkeen aikana muuttunut.

Omaan korvaani tämä kuulostaa siltä, että ilmastoselvitys tullaan toimittamaan hankkeen päätteeksi joka ikinen kerta uudestaan.

Lain ja asetuksen mukaan materiaalien määrät saadaan helposti tietomalleista. Lisäksi vastuu materiaaliselosteen tuottamisesta on pää-, rakenne- ja erityissuunnittelijoilla. Tämä perustunee oletukseen, että mallien tarkkuustaso paranee ajan myötä ja lähitulevaisuudessa kaikki eri rakennekerrokset mallinnetaan tarkasti. Toisaalta esimerkiksi kylpyhuoneen seinän tasoituksen, vesieristyksen ja laatoituksen määrien laskentaan riittää, että tiedämme seinän pinta-alan. Samat neliöt voidaan lisätä kolmelle riville laskentataulukossakin, jolloin mallinnuksen taakkaa voitaisiin saada hankkeen alkuvaiheessa kevennettyä ja suunnittelijoille jäisi aikaa enemmän itse suunnitteluun.

Kustannusarvio pystyy sisältämään kaikki materiaalit ja niiden määrät, jos laskenta tehdään panostasoisesti, eikä vain alihankinnan kokonaishintoina. Tällöin kustannusarvio sisältää jo kaikki oleelliset tiedot, puhtaasti jo taloudellisen ennustamisen ja tuotannon johtamisen tarpeiden vuoksi. Tällaiseen kustannuslaskentaan Tocoman Laskenta -ohjelmisto soveltuu erinomaisesti.

Seuraamme lakimuutoksen edistymistä helpottaaksemme asiakkaidemme arkea

Tässä vaiheessa voimme ohjelmistokumppanina valmistautua lähestyvään lakimuutokseen lisäämällä kustannuslaskentaohjelmaan panoksille tarvittavat tiedot, kuten EPD:stä saatavan päästöarvon ja kokonaispäästön laskentaan tarvittavan materiaalien painot kiloina. Kuljetusten ja työmaan aikaisten toimintojen päästöjä voitaisiin laskea panostasoisesti tai lisäämällä Tocoman Laskennan rakenteille ympäristöministeriön taulukkoarvot.

Mitään tarkkaa emme voi vielä tässä vaiheessa luvata, mutta kuten toivottavasti huomaatte, on asia työpöydällämme ja mahdollisuuksia tutkitaan.

Vuodet vierivät nopeasti, joten mikäli sinulla tai yritykselläsi on aiheeseen liittyviä kysymyksiä, kommentteja tai yhteistyöehdotuksia, voit jättää meille yhteydenottopyynnön nettisivuiltamme.