Katoaako kustannuslaskennan osaaminen?

Kustannus-/tarjouslaskenta on ollut vahvasti suojeltua henkilökohtaista osaamista. Jopa laskennan välineet ovat henkilökohtaisia. Kuinka vahvaa kokemusta ja näppituntumaa voi siirtää nuoremmille?

Ruuhka-aika kustannuslaskennassa, eläkkeellä olevat kustannuslaskijat kutsutaan riviin. Yksittäinen iso kohde ajaa keskisuuren rakennusliikkeen konkurssiin. Pörssiyritysten tulos heilahtelee, selityksenä yksittäisen kohteen ongelmat…

Paljon erilaisia tarinoita, joista vähintään epäilyksen varjo kohdistuu laskennan tasoon.

Kustannus-/tarjouslaskenta on ollut vahvasti suojeltua henkilökohtaista osaamista. Jopa laskennan välineet ovat henkilökohtaisia. Laskenta perustuu tila- tai suoritekohtaiseen hinnoitteluun. Euroa per tilan tilavuus tai euroa per yksikkö. Menekki ja eurot muuttuvat henkilökohtaisen tuntuman ja kokemuksen kautta.

Kuinka vahvaa kokemusta ja näppituntumaa voi siirtää nuoremmille?

Jos suoritteet ovat tietojärjestelmässä, voi niitä tietysti kopioida uudelle tarjoukselle. Mutta mistä suorite koostuu?

Jos laskenta on siirretty panospohjaiseen malliin, on tilanne jo helpommin hallittavissa. Tosin useimmilla panoshinnoittelu perustuu ulkopuolisen tahon käsin ylläpitämiin yleishinnastoihin. Panos ei silloin välttämättä vastaa urakoitsijan käyttämiä tuoteperheitä ja hinnat ovat viitteellisiä. Uusi sukupolvi oppii laskennan RATU-menekkien kautta.

Vanhempi sukupolvi ylenkatsoo niitä, mutta valmistuneet eivät muuta osaa.

Usein käytössä on ulkopuolinen määrämittaus ja jopa ulkopuolisen valmiit kustannuslaskelmat. Kuinka luotettavana ulkopuolisia laskelmia voidaan pitää? Jos kilpailu on kovaa, pitäisi määrätkin laskea tavalla, joka vastaa urakoitsijan toteutustapaa.

Johtaako ulkoistaminen tilanteeseen, jossa laskenta ei enää vastaa yrityksen toteutustapaa? Edes ”jälkilaskennasta” ei ole tällöin apua.

Vaikken tee laskentaa päivätyönä, asiakastapaamisia minulla on vuosittain lähes 200. Erilaisia rakennusalan yrityksiä – monen kokoisia, monenmoista toimintaa. Silti sama problematiikka mietityttää useimpia. Hankalin tilanne on keskisuurilla, jotka kisaavat valtakunnan isojen kanssa samoista kohteista.

Kustannuslaskennan ja hankintojen prosessi pitää saattaa kilpailukykyiselle tasolle ajoissa.

Laskennan osaamista on jaettava ja menetelmiä kehitettävä. Jos edes nousukausi ei korjannut hintoja ylös, hinnat eivät varmaankaan nouse tulevina vuosina. Kilpailu kovenee, laskennan tarkkuutta on pakko parantaa. Hankintoja ei voida tehdä kokemuksen pohjalta, vaan tiedot on saatava järjestelmään yrityksen käyttöön.

Ilkka Uusi-Maahi
toimialajohtaja