Asiantuntijan kynästä: Mistä löydetään teollisuuteen tulevaisuuden työntekijät?

Teollisuudessa riittää tällä hetkellä kysyntää ja kalenterit täyttyvät mukavaa vauhtia. Tekemisen jarruna on kuitenkin huutava pula osaavista työntekijöistä. Mistä tämä johtuu? Asia jäi sen verran vaivaamaan, että päätin tutkia asiaa eri lähteistä.

Työssäni olen etuoikeutettu päästessäni tutustumaan valmistavan teollisuuden yrityksiin. Käymme keskustelua yritysten nykytilanteesta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Monessa yrityksessä viimeisen vuoden aikana, voisi oikeastaan sanoa liki kaikissa, on noussut esille osaajapula. Yrityksillä on tällä hetkellä työkalenterit täynnä ja enemmänkin voitaisiin ottaa töitä vastaan, jos…

Tämä jos on työntekijät.

Metalliala ei tunnu tällä hetkellä houkuttelevan nuoria töihin.

Millä keinoilla alasta voisi saada houkuttelevamman?

Omasta menneisyydestäni muistan, miten monet kaverit suuntautuivat paperiteollisuuteen töihin, koska siellä oli niin sanotusti varmat työpaikat ja hyvät palkat. Metalliteollisuudella on mennyt monena vuonna hyvin ja töitä on riittänyt.

Suomessa tehdään paljon asiakaskohtaisia töitä, sillä luotettavuudella, toimitusvarmuudella ja muutosten mahdollisuuksilla pystytään kilpailemaan maailmalta tulevien bulkkituotteiden kanssa.

Yrityksissä joustavuus asiakkaiden suuntaan tarkoittaa laaja-alaista ammattiosaamista. Juurikaan ei ole tarjolla työtä, josta kuka vain voi selviytyä.

Työntekijältä vaaditaan laajaa osaamista laserleikkauksesta hitsaukseen ja kokoonpanoon. Itselleni on aina ollut tärkeää saada työssä vastuuta ja kehittää osaamista.

Onko tämänkaltainen tarve häviämässä ihmisistä vai suuntautuvatko työntekijät muille toimialoille?

Asia jäi sen verran vaivaamaan, että tutkin sitä eri lähteistä. Studentum.fi-koulutussivustot olivat tehneet kyselyä nuoria kiinnostavista aloista vuonna 2017. Siellä nousi vahvimmin esille liikunnan tai urheilun koulutusala, toisena psykologia/ käyttäytymistiede ja kolmantena kauppatiede/liiketalous. Mukaan viiden joukkoon pääsi myös sosiaali- ja terveysala sekä lääketiede. Uusien tutkimusten valossa sosiaaliala on tullut alaspäin suosiossa, median nostaessa esiin epäkohtia työoloista.

Voiko metallialaa saada nuorten silmissä houkuttelevammaksi?

Liikuntaa tai urheilua on haastava yhdistää metallityöarkeen, kuten käyttäytymistiedettä tai sosiaalialaa. Nuoria kiinnostavat kuitenkin Suomessa tehtävät keksinnöt, jotka auttavat yhteiskuntaa tai maapalloa. Usein valmistettava tuote tai tuotteen osa on vaikuttamassa siihen, minkälainen maailma jää jälkipolville – tai vähintään osat päätyvät tärkeisiin tuotteisiin esim. lääketeollisuuteen tai terveydenhuoltoon.

Kaikki tutkimuksissa esillä olevat alat tarvitsevat jatkossakin työvälineitä. Näiden valmistus on avainasemassa, ja vielä kun työ tehdään suomalaisena käsityönä, voidaan olla ylpeitä osaamisestamme.

Kaivelua ja uudelleen ajattelua varmasti vaatii, että työstä löydetään niitä arvoja, joita nuoret arvostavat. Sitä kuuluisaa jotain tarvitsee kuitenkin tehdä.

Anna-Maija Ijäs

Anna-Maija on Admicom Finlandin toimitusjohtaja, jolla on pitkä historia teollisuusasiakkaiden palvelemisesta myyjänä sekä toimialajohtajana. Vahva asiantuntemus on kertynyt sekä taloushallinnon koulutuksen että työkokemuksen kautta. Anna-Maijalla on takanaan 15 vuoden työkokemus ohjelmistojen parista, kouluttamisesta ja vastuutehtävistä. Kouluttajan tehtävässä tuli tutuksi yrityksien liiketoiminta ja niihin liittyvät haasteet, mistä on ollut hyötyä etsiessä asiakkaille arkea helpottavia ratkaisuja. Vapaa-aika kuluu perheen ja liikunnan parissa, sydäntä lähellä on Street-tanssi.

Jatka lukemista

Teollisuuden Maailma 1/2020